Kylmähoito

MIHIN KYLMÄHOITO PERUSTUU JA MITEN SE VAIKUTTAA?

Kun ihoa jäähdytetään, sympaattinen hermosto aktivoituu ja hermopäätteistä vapautuu noradrenaliini-hormonia. Samalla kehon kylmävasteet aktivoituvat, jolloin lämmönhukka vähenee ja lämmöntuotto lisääntyy. Näin kehon oma suojamekanismi pyrkii säilyttämään aivojen ja sisäelinten lämpötilan vakiona.

Kylmän positiivisista vaikutuksista on tieteellistä näyttöä. Tutkimukset osoittavat, että kylmä vähentää tuki- ja liikuntaelimistön vammojen aiheuttamaa turvotusta, parantaa lihaskuntoa ja lisää nivelten liikkuvuutta. Toistuva kylmäaltistus kohentaa mielialaa ja lisää energisyyttä. Kylmä lievittää myös vammojen ja sairauksien aiheuttamaa kipua. Kylmähoidon ansiosta kivuista kärsivät voivat usein vähentää kipulääkkeiden käyttöä. Lääkärin määräämien muiden lääkkeiden kohdalla asiasta on ensin keskusteltava hoitavan lääkärin kanssa.

Säännöllisestä kylmäaltistuksesta on hyötyä myös urheilijoille ja liikuntaa harrastaville. Kylmähoidon ansiosta veren seerumin myoglobiinipitoisuus laskee nopeammin ja kehon palautuminen urheilusuorituksesta nopeutuu. Kylmäsumuhoito aktivoi parasympaattisen hermoston, jolloin sterssihormonit väistyvät ja keho palautuu ”taistele ja pakene” -tilasta. Näin kokonaisvaltainen palautuminen käynnistyy heti urheilusuorituksen jälkeen.

KYLMÄN VÄLITTÖMÄT VAIKUTUKSET

Kylmäaltistus shokeeraa ja reseptorit aktivoituvat

Ensikertalaiselle kylmäaltistus esim. avantouinti voi aiheuttaa shokkireaktion. Uimari haukkoo henkeään kuin kala kuivalla maalla, hengitys on epätasainen ja sydämen syke kiihtyy. Kylmäaltistuksen toistuessa shokkireaktio heikkenee tai häviää kokonaan. Shokkireaktion välttämiseksi kylmään tulisikin totutella, esim. avantoon ei pitäisi sukeltaa pää edellä. Tapaturmatilanteissa shokkireaktio voi aiheuttaa kylmään veteen joutuneen ja siihen tottumattoman hukkumisen. Vaara on suuri kovassa aallokossa.

Elimistön lämpötasapainon kannalta kylmäaltistus on riskitekijä. Kylmässä ihminen menettää lämpöä, koska lämpöä siirtyy lämpimämmästä kylmempään. Pienikokoinen luovuttaa suhteessa enemmän lämpöä ja jäähtyy nopeammin kuin suurikokoinen. Rasva on myös hyvä lämmöneristin. Mitä enemmän ihonalaista rasvaa on, sitä alhaisempi on ihon lämpötila ja sitä heikompaa on lämmönluovutus.

Ihminen on tasalämpöinen. Tärkeiden elinten kuten aivojen, sydämen ja maksan toiminta edellyttää optimilämpötilaa, joka ihmisellä on n. 37C. Jotta aivot osaisivat reagoida ympäristön lämpötilaan, niiden täytyy saada tieto uhkaavasta vaarasta. Ihossa on hermopäätteitä, jotka aistivat kylmää. Nämä reseptorit reagoivat herkästi ympäristön lämpötilaan, muuttavat ärsykkeen sähköisiksi signaaleiksi, hermoimpulsseiksi, jotka kulkevat aistinratoja myöten keskushermostoon. Aivoissa syntyy aistimus kylmästä ja vastatoimet kylmälle käynnistyvät. Elimistö pyrkii heikentämään lämmönhukkaa ja lisäämään lämmöntuottoa, jotta sisälämpötila pysyisi vakiona.

Hormoneja vapautuu

Elimistön puolustusmekanismeja säätelevät hormonit, joita vapautuu hermopäätteistä ja umpieritysrauhasista, jolloin hormonit kulkeutuvat verenkierron mukana kohde-elimeen. Kylmässä noradrenaliinia vapautuu hermopäätteistä ja lisämunuaisen ytimestä. Noradrenaliini aiheuttaa verisuonten supistumisen kylmässä. Se myös aktivoi aineenvaihduntaa eli lämmöntuottoa. Lämmöntuottoa aktivoivat myös lisämunuaisesta vapautuvat kortisoli ja adrenaliini. Näitä hormoneja erittyy myös psyykkisistä syistä johtuvissa kriisitilanteissa. Adrenaliinia erittyy etenkin tilanteissa, joissa henkilö kokee olevansa vaarassa.  Liiallinen tai pitkittynyt adrenaliinin eritys heikentää keskittymistä ja aiheuttaa ärtyisyyttä. Avantouinnin on havaittu tasaavan adrenaliinin eritystä nostamalla matalaa ja laskemalla korkealla olevaa pitoisuutta. Nousu virkistää ja lisää puhtia, kun taas korkeiden pitoisuuksien putoaminen vähentää ärtyisyyttä ja rauhoittaa. Elimistön kyky kestää stressiä riippuu ratkaisevasti glukokortikoidien, joista tärkein ihmisellä on kortisoli erityksestä. Kortisoli vähentää myös allergisia oireita. Samoin kuin veren adrenaliinia avantouinnin on havaittu tasaavan kortisolipitoisuutta.

Kylmä stimuloi aivolisäkkeestä erittyvän beetaendorfiinin vapautumista. Beetaendorfiini on elimistön oma opiaatti, voimakkaasti kipua lieventävä ja mielihyvää aiheuttava yhdiste. Se voi vaikuttaa myös riippuvuuden syntyyn.  Tutkimuksissamme havaitsimme, että miesuimarilla, joka koki olevansa riippuvainen myös hölkkäämisestä, oli tavallista korkeampi plasman beetaendorfiinipitoisuus.

Lämmönluovutus heikkenee

Sympaattisen hermoston toiminnan tehostuminen kylmässä heikentää kehon pintaosien, ihon, ihonalaisten kudosten ja raajojen verenkiertoa. Verenkierron heikentyessä pintaosien lämpötila laskee, lämpöero ihon ja ympäristön välillä pienenee ja lämmönhukka heikkenee. Verenkierto keskittyy sisäelimiin.  Verenkierron heikkeneminen aiheuttaa lihaksissa hapenpuutetta, mikä koetaan kipuna. Ääreisverenkierto heikkenee eniten ja kipu tunnetaan voimakkaimpana sormissa ja varpaissa. Ihon kalpeneminen kylmässä johtuu myös pintaverenkierron heikkenemisestä.  Karvojen nouseminen kylmässä johtuu siitä, että sympaattinen hermosto supistaa karvankohottajalihaksia.  Poikkeuksen tekevät pään pintaverisuonet, jotka eivät supistu kylmässä. Näin pyritään turvaamaan aivojen normaali hapensaanti. Eniten lämpöä kylmässä siirtyy päälaen, otsan ja niskan alueelta, joissa ihon verisuonisto on tihein ja lämpötila korkea. On arvioitu, että -20 C pakkasessa paljaspäin levossa oleva henkilö luovuttaa jopa 80 % lämmöstään pään kautta.

Verisuonten supistuessa ääreisverenkierron vastus nousee ja verenpaine kohoaa. Verenpaineen nousuun vaikuttavat kylmäaltistuksen keston ja voimakkuuden lisäksi ikä, sukupuoli ja kylmään tottuminen. Miehillä ja nuorilla verenpaineen kohoaminen on yleensä voimakkaampaa kuin naisilla ja vanhemmilla. Heidän täytyy tehokkaammin heikentää lämmönluovutusta, koska heillä ihonalainen rasvakerros on niukempi. Nuorilla joustavampi verisuonisto mahdollistaa myös tehokkaamman supistuksen kuin vanhoilla.

Kylmäaistimus syntyy ihon lämpötilan laskiessa. Ihon keskimääräisen lämpötilan pudotessa alle 32 – 30 C olo tuntuu hiukan viileältä, minkä jälkeen jäähtyminen aistitaan epämiellyttäväksi, jopa kivuliaaksi.  Kylmän kokemiseen vaikuttaa myös sisäosien lämpötila. Kylmä tuntuu epämiellyttävämmältä, jos on hiukan alilämpöinen. Saunan ja liikunnan jälkeen, kun elimistön lämpötila on hiukan kohonnut, kylmä tuntuu miellyttävämmältä. Vireyden tila, vuorokauden aika ja motivaatio vaikuttavat myös kylmätuntemukseen.

Lämmöntuotto lisääntyy

Usein kylmäaltistuksessa lämmönhukan heikkeneminen ei riitä vaan lämmöntuoton täytyy myös lisääntyä. Lisää lämpöä syntyy tahdosta riippumattoman lihasvärinän seurauksena. Lihasvärinästä yli puolet tapahtuu sisäelimissä. Sille on tyypillistä toistuvat rytmiset puistatukset, jotka koetaan epämiellyttävinä. Niiden aikana lämmöntuotto voi lisääntyä jopa 3-5-kertaiseksi verrattuna lepoaineenvaihduntaan. Kylmässä lihavammilla lihasvärinä käynnistyy myöhemmin, koska heillä lämmönluovutus on heikompaa. Myöhästynyt lihasvärinä säästää elimistön energiavarastoja.   Lihasvärinäherkkyydessä on suuria yksilöeroja. Vireystaso, vuorokaudenaika, liikunta ja paasto vaikuttavat mm. lihasvärinäherkkyyteen. Iän mukana herkkyys heikkenee. Henkilöillä, joilla on lihasmassaa enemmän, lämmöntuottokyky on parempi. Fyysinen aktiivisuus parantaa lämmöntuottoa lisäämällä lihasmassaa.

Lämpöä kylmässä voidaan tuottaa myös ilman lihasvärinää. Lämpöä muodostuu tällöin ruskeassa rasvassa, joka on tärkeä lämmöntuottoelin vastasyntyneillä, mutta sen merkitys lämmöntuottajana iän mukana vähenee. Rasva on saanut nimensä siitä, että se on väriltään ruskeaa. Ravinnosta saatu energia ei varastoidu ruskeaan rasvaan kuten tavalliseen rasvakudokseen, vaan se poltetaan lämmöksi. Ruskeaa rasvaa on tärkeiden elinten ympärillä kuten rintakehän verisuonten, sydämen ja munuaisten. Näin taataan tärkeiden elinten lämmönsaanti ja toimintakyky.

Kylmänsietokyky paranee

Muutamien kylmäaltistuskertojen jälkeen herkkyys kylmälle, epämiellyttävälle tuntemukselle ja kivulle heikkenee. Kun kylmä ei tunnu enää yhtä epämiellyttävältä kylmässä voidaan olla pitempään. Tällöin kylmän aiheuttamat muutokset elimistössä kuten stressihormonien vapautuminen ja verenpaineen kohoaminen voimistuvat. Kylmäaltistusten jatkuessa vasteet heikkenevät, vaikka altistusaika pysyisi samana. Tämä johtuu siitä, että kylmäaltistukset aiheutuvat elimistössä muutoksia, jotka parantavat kylmänsietokykyä. Sopeutuminen kehittyy noin 2 -4 viikon aikana riippuen siitä kuinka usein kylmälle altistutaan. Altistusten tulisi olla lähes päivittäistä. Kun kylmäaltistukset lopetetaan, kylmään sopeutuminen menetetään.  Erilaisia kylmään sopeutumismuotoja ovat elimistön jäähtyminen (hypoterminen) ja pintaosien lämpötilan aleneminen (insulatiivinen). Lämpöä voi muodostua myös ilman lihasvärinää (metabolinen). Nämä eivät ole joko tai sopeutumismuotoja vaan kaikkia näitä voidaan havaita, kun sopeudutaan kylmään.

Hypotermisessä adaptaatiossa normaalia lämpötilaa ylläpitävä asetusarvo on muuttunut. Elimistön lämpötila laskee alhaisemmalle tasolle ennen kuin lihasvärinä käynnistyy. Kun värinä viivästyy, kylmässä pysytään pitempään toimintakykyisenä. Heikentyneet vilunväristykset johtuvat osittain myös siitä, että lämmöneristys on parantunut. Pintaosien verenkierron heikkeneminen sisäosien verenkierron lisääntyessä parantaa eristystä.

Lihasvärinän heikkenemisestä huolimatta kylmään sopeutuneilla lämmöntuoton on havaittu lisääntyneen. Perusaineenvaihdunta on mitattu korkeammaksi eskimoilla, arktisilla lappalaisilla ja Tulimaan intiaaneilla kuin kylmään tottumattomilla eurooppalaisilla. Tämän on ajateltu johtuvan hormonaalisen lämmöntuoton lisäyksestä. Hormonaalinen lämmöntuotto ilman lihasvärinää on yleistä pienillä kylmään sopeutuneilla nisäkkäillä. Tässä lämmöntuotossa lämpöä tuottaa ruskea rasvakudos, jonka toimintaa säätelee sympaattinen hermosto. Sympaattisen hermoston aktivoituminen säännöllisten toistuvien kylmäaltistusten aikana lisää ruskean rasvan määrää ja sen aktiivisuutta. Ravinnosta saatu energia ei varastoidu ruskeaan rasvakudokseen vaan se poltetaan lämmöksi. Tämän ominaisuutensa vuoksi rasvalla on myös tärkeä merkitys energiatasapainon säätelyssä. Kun rasva poistetaan hiiriltä tai rotilta, ne lihovat.

Tutkimukset osoittavat, että aikuisellakin ihmisellä on ruskeaa rasvaa. Rasvaa on enemmän laihoilla kuin lihavilla. Kylmä lisää ruskeiden rasvasolujen määrää ja niiden aktiivisuutta. Ulkotyöntekijöillä kuten metsureilla ja kirvesmiehillä on havaittu olevan enemmän ruskeaa rasvaa ja aktiivisempaa kuin sisätyötekijöillä. Rasva ulkotyöntekijöillä on myös aktiivisempaa talvella kuin kesällä. Viime aikaiset tutkimukset osoittavat, että lihastyö samoin kuin lihasvärinä edistää ruskean rasvan muodostumista.

Koko kehon lisäksi elimistössä tapahtuu myös paikallista kylmään sopeutumista. Tästä on esimerkkinä kalastajan kädet. Kylmässä käsien verisuonet supistuvat ja laajenevat vuorotellen (Hunting ilmiö). Verisuonten supistuminen heikentää lämmönhukkaa, vähentää kudosten hapensaantia ja aiheuttaa kipua. Verisuonten laajentuessa kädet tuntuvat lämpimiltä ja kipuaistimukset heikkenevät ja käsien toimintakyky paranee. Ankarassa kylmäaltistuksessa verenkierron palautuminen hetkellisesti pyrkii estämään paleltumavammojen synnyn.

Verisuonten laajenemista on havaittu tapahtuvan myös jalkaterissä ja varpaissa ja kylmänveden maratonuimarit raportoivat samanlaisesta ilmiöstä raajoissaan uinnin aikana.

KYLMÄALTISTUS JA PSYYKE

Kylmäaltistus ja stressi

Fysikaaliset, kemialliset ja psyykkiset rasitukset voivat aiheuttaa stressiä. Mitä voimakkaampi stressi on sitä enemmän se kuluttaa elimistön voimavaroja. Kylmän aiheuttama stressi riippuu kylmän voimakkuudesta ja sen kestosta. Pitkäaikainen kylmäaltistus heikentää tarkkaavaisuutta, keskittymiskyky heikkenee ja ärtyisyys lisääntyy. Lyhytaikaisessa kylmästressissä vapautuneet stressihormonit käytetään lämpötasapainon ylläpitämiseen. Tällöin stressi koetaan positiivisena, energiaa ja virkeyttä antavana. Moni avantouimari kokee, että avantouinti laukaisee henkisen jännityksen aiheuttaman stressin. Avannossa kohonneet stressihormonit käytetään elimistön puolustusreaktioissa kylmää vastaan ja stressi laukeaa. Lyhytaikainen, hallittu kylmäaltistus onkin hyvä paineenpurkamiskeino.

Toistuvat kylmäaltistukset parantavat kylmänsietokykyä, jolloin kylmän aiheuttamat stressireaktiot heikkenevät. Kylmänsietokyvyn parantuessa yleinen stressinsieto kohenee. Kylmäaltistus on kuin homeopaattista hoitoa, lyhytaikainen kylmästressi päivittäin ja stressinsieto paranee. Kylmähoito onkin hyvä tapa hoitaa stressinsietoaan ja herkästi reagoivaa verenpainetta. Ajatus kohtuullisen stressin edullisuudesta syntyi 1940- ja 1950- luvuilla havainnoista, joiden mukaan pienet määrät muuten vahingollisia aineita lisäsivät eläinten kasvunopeutta. 1960- luvulla tehdyt eläinkokeet osoittavat, että kohtuullinen kylmästressi pidentää elinikää.

Kylmästressi ja mieliala

1800- luvulla kylmähoito oli yleislääke sairauteen kuin sairauteen. Sen uskottiin parantavan mm, masennusta ja sitä käytettiin hoitokeinona mielisairaaloissa. Uskottiin, että kylmänveden vaikutus perustui sen aiheuttamaan shokkireaktioon. Potilaat saatettiin varoittamatta istuttaa jääkylmään veteen tai heidän päälleen kaadettiin kylmää vettä.

Osa avantouimareista kokee mielialansa kohenevan talvikauden aikana. Masentuneisuus, pätemättömyyden ja haluttomuuden tunteet heikkenevät ja energisyys lisääntyy. Avantouinti onkin monelle yksi tapa hallita masennusta. Kohentamalla mielialaa ja parantamalla stressinsietoa toistuvat kylmäaltistukset heikentävät masennusta. Masennuksen poisto heikentää usein myös kipuja. Moni avantouimari kokee olevansa riippuvainen avantouinnista. Riippuvuus johtunee avantouinnin aiheuttamasta mielihyvästä. Monet kokevat masentuvansa, jos he lopettavat avantouinnin. Kylmän veden aiheuttamaa hyvää oloa uimarit kuvaavat ilmauksilla kuten auvoinen, hyvä, ihana, mahtava, miellyttävä, ruhtinaallinen ja taivaallinen.

Kylmän veden aiheuttaman mielihyvän ja riippuvuuden syntyyn vaikuttanevat muutokset aivojen välittäjäaineissa. Välittäjäaineita kuten dopamiinia, noradrenaliinia ja serotoniinia on mm. alueilla, jotka säätelevät lämpötilaa. Niillä on myös merkitystä mielialan ja tunne-elämän muodostumisessa. Stressi voi aiheuttaa näiden toiminnoissa muutoksia, minkä seurauksena henkilö on entistä alttiimpi mielialahäiriöille. Alustavat tutkimukset osoittavat, että samalla kun avantouinti pitkällä aikavälillä kohentaa mielialaa, se tasapainottaa dopamiinin ja noradrenaliinin aineenvaihduntaa. Masennuspotilailla on mitattu korkeita dopamiinin hajoamistuotteen plasmapitoisuuksia.

Edellä mainittujen välittäjäaineiden lisäksi aivolisäkkeestä vapautuva beetaendorfiini vaikuttanee mielihyvän ja riippuvuuden syntyyn.

KYLMÄALTISTUS JA SAIRAUDET

Sopeutuessaan kylmään elimistö karaistuu. Karaistuessa elimistön oman puolustusjärjestelmän toiminta tehostuu. Toistuvien kylmävesialtistusten on eläinkokeissa havaittu kohentavan immunologisen puolustusjärjestelmän toimintaa lisäämällä veressä sellaisten valkosolujen pitoisuutta, joiden määrä nousee vastustuskyvyn parantuessa.

Noin kolmannes avantouimareista harrastaa avantouintia terveydellisistä syistä. Avantouinnin on havaittu heikentävän erilaisia kipuja ja kolotuksia. Parantamalla verenkiertoa kylmävesi lievittää verenkiertovaikeuksista johtuvia pää- ja niskasärkyjä. Mielialalla on myös suuri merkitys kivun tulkinnassa. Monet kipuun käytetyistä lääkkeistä on alun perin kehitetty muuhun tarkoitukseen, kuten masennuksen hoitoon.

Reumasairauksien kivun hoidossa käytetyillä sekä paikallisilla (cryo-puhallus) että koko kehoon vaikuttavilla kylmähoidoilla (kylmäsumusuihku, avanto, kylmäallas ja  huippukylmähuone) saadaan merkittävää apua kipuun, jolloin kipulääkkeiden käytön tarve vähenee.  Huippukylmähuonehoidon seurauksena potilaiden nivel- ja pehmytosakipujen on havaittu vähenevän merkittävästi 3-5 tunnin ajaksi. Kipujen lieventyessä lihaskuntoa ja nivelten liikkuvuutta ylläpitävät harjoitukset ovat mahdollisia. Huippukylmähoidossa ihon lämpötilan aleneminen on samankaltainen kuin mitä 10 min jääpalahieronta tai puolen tunnin jääpussihoito aiheuttaa. Kudoksen jäähtymisen lisäksi kipua lievittävä vaikutus välittynee humoraalisesti, mihin viittaa tutkimuksissa tehty havainto, että myös käsien alueella kivut heikkenivät, vaikka käsien lämpötila suojakäsineiden vuoksi ei laskenut riittävästi. Samoin toistuvat   kylmäaltistukset, joilla ei ollut analgeettistä vaikutusta, heikensivät merkittävästi nivel- ja selkärankareumapotilaiden ja nivelpsoriasista sairastavien kroonista kipua. Samalla unen laatu parani. Sympaattisen hermoston aktivoituessa kylmässä noradrenaliinin eritys lisääntyy ja selkäytimeen annettuna noradrenaliini tai alfa-adrenergisen reseptorin agonisti lievittää kipua. Kylmäaltistus lisää myös beetaendorfiinin eritystä, mikä on voimakkaasti kipua lieventävä yhdiste. 

Monet fibromyalgiaa sairastavat hakevat myös apua avannosta. Sairauteen liittyy uupumusta, masennusta, huonounisuutta, turvotusten tunnetta, puuttumisia ja pistelyä. Vaivojen on havaittu lievenevän kunnon noustessa.

Kokemusten mukaan MS- tautia sairastavien (multippeliskleroosi) lämmönsietokyky on alentunut. Sauna ja lämmin kesä aiheuttavat uupumusta. Monet harrastavat avantouintia ja kokevat siitä saavansa voimaa ja virkeyttä. On näyttöä, että pyörätuoliin sidottu henkilö pystyy kävelemään jonkun matkaa altistuksen jälkeen ja MS- tautia sairastavan henkilön puhe selkeytyy, kun niskan ja päälaen aluetta jäähdytetään.

Vaikka kylmähoito voi lievittää joidenkin sairauksien aiheuttamia kipuja, joissakin tapauksissa sairaudet voivat olla esteenä kylmähoidoille. Tällaisia sairauksia ovat mm. vaikea-asteinen verenpainetauti, vaikea sepelvaltimotauti ja rytmihäiriöitä aiheuttavat sydänsairaudet.

Kasvojen kylmäaltistus voi aiheuttaa sydämen sykintätaajuuden hidastumisen, mikä voi joissakin tapauksissa johtaa rytmihäiriöön. Tämä on huomattavampaa vanhoilla kuin nuorilla ja keski-ikäisillä. Suositeltavaa on, että avantoon mennään varovasti totutellen kylmään eikä sinne saisi sukeltaa pää edellä.

Henkilöt, joilla on huomattava kylmäherkkyys voivat saada moninaisia oireita kylmästä kuten nokkosrokko ja valkosormisuus. Valkosormisuudessa sormien verisuonet supistuvat voimakkaasti ja ääreisverenkierto hidastuu. Sokeritautiin liittyvät ääreisverenkierron häiriöt voivat voimistua kylmässä.

KYLMÄALTISTUS PALAUTUMISESSA JA URHEILUVAMMOJEN HOIDOSSA

Kylmä on vakiintunut hoitomuoto venähdysten, nyrjähdysten ja ruhjeiden akuutti hoidossa.  Osa urheilijoista kokee kylmähoidon myös hyvänä palautumismenetelmänä. Kylmähoidon fysiologisista tekijöistä ei ole tarpeeksi tietoa, tutkimusten tulokset ovat ristiriitaisia. Kuormituksen jälkeisen kylmähoidon on havaittu heikentävän lihasvaurioita kuvaavien yhdisteiden kuten kreatiinikinaasin tai/ja myoglobiinin vapautumista verenkiertoon. Myös tulehdustilaa kuvaavan C-reaktiivisen proteiinin on havaittu olevan alhaisempi kylmäterapiaa saaneilla. Paremmin kuin edellä mainitut yhdisteet urheilijoiden kuvaama lihaskipu korreloi suorituskykyä. Kylmäterapian on havaittu useissa tutkimuksissa heikentävän lihaskipua ja suorituskyvyn palautuneen lähemmäksi lähtötasoa.  Joissakin tutkimuksissa tulokset taas osoittavat, että kylmävesiterapia voimaharjoitusten jälkeen vaikuttaa negatiivisesti lihassolun uudistumiseen ja lihaskasvuun. Treenivaste lihaksissa heikkenee. Kylmäterapian on todettu lisäävän myös elimistön stressitilaa ja heikentävän näin palautumista.  Tutkimuksissa käytetyn kylmän voimakkuus ja kesto vaihtelee. Yleisesti käytetään kylmävesiallasta, jossa urheilijat istuvat 10 – 15 min, mikä on voimakas kylmästressi ja vaikutukset perustuvat suurelta osin kylmän analgeettiseen efektiin. Voimakasta kylmästressi käytettäessä tulisi huomioida jälkijäähtymisen mahdollisuus. Lämmönluovutuksen lisääntyminen ja ja myöhästynyt lämmöntuotto voivat huomaamatta johtaa alilämpöisyyden kehittymiseen. Tutkimuksessa, jossa urheilijat altistuivat harjoittelu- ja palautumisjakson aikana toistuvasti kylmää, jolla ei ollut analgeettistä vaikutusta, kylmä laski veren myoglobiinipitoisuutta. Kylmäaltistuksilla ei ollut vaikutusta suorituskykyyn, mikä koostui kolmesta jalkoja kuormittavasta osasta.

HYPOTERMIA

Normaalit kylmähoidot ovat niin lyhytaikaisia, että hypotermian vaaraa ei ole. Lämmöntuotto korvaa lämmönhukan ja sisälämpötila pysyy vakiona. Äkillinen hypotermia syntyy tavallisemmin jouduttaessa tapaturmaisesti kylmään veteen. Kun lämmöntuotto ei pysty korvaamaan menetettyä lämpöä, elimistön sisälämpötila alkaa laskea. Elimistö on hypoterminen kun sisälämpötila laskee 35 C: een. Sisälämpötilan laskiessa alle 30 C seuraa tajuttomuus. Hypotermiakuoleman aiheuttaa sydämen kammiovärinä.

Lämpötasapainon ylläpitämisessä on suuria yksilöeroja. Nuoret ja hyväkuntoiset kestävät kylmää paremmin kuin vanhat ja huonokuntoiset. Alkoholin ja lääkeaineiden väärinkäyttö nopeuttavaa hypotermian kehittymistä. Lapset, joiden lämpötilan säätelyjärjestelmä ei ole täysin kehittynyt, altistuvat herkemmin hypotermialle.

Viivästyneessä hypotermiassa pitkäaikainen kylmäaltistus, johon liittyy fyysisen rasituksen aiheuttama väsymys, voi johtaa elimistön jäähtymiseen. Jälkijäähtymistä havaittiin kylmän veden maratonuimareilla, jotka uinnin jälkeen lämmittelivät saunassa. Lämmityksen alussa sisälämpötila laski, mikä johtui pintaverenkierron vilkastumisesta. Sisälämpötilan lasku aiheutti voimakkaita vilunväristyksiä, jotka loppuivat, kun sisälämpötila alkoi palautua. Palautuminen alkoi noin puolen tunnin sisällä.  Kylmään sopeutumisen myötä sisälämpötila alkoi nousta aikaisemmin lämmityksen aikana.

 

Pirkko Huttunen, termobiologian dosentti

KYLMÄHOITO AMANDANILLA

Amandan® Kylmää Voimaa

Amandan® on suomalainen, kliinisesti tutkittu kylmähoitoinnovaatio, joka mahdollistaa kylmähoidon kotioloissa.  Sumusuihkun kansainvälisesti patentoitu tekniikka muodostaa vedestä sumupilarin, joka sitoo lämpöä kehosta ja ympäröivästä ilmasta. Hienojakoinen sumu jäähdyttää tehokkaasti, mutta tuntuu iholla miellyttävältä. Kylmä saa kehossa aikaan biokemiallisia ja fysiologisia muutoksia, joiden positiivisista vaikutuksista on tieteellistä näyttöä.

Amandanin teho on todettu Jyväskylän yliopiston ja Reumaliiton kliinisissä tutkimuksissa.  Amandan asennetaan tavalliseen suihkuun ilman työkaluja, ja sen käyttö on nopeaa ja helppoa. Amandanin muotoilusta vastaa muotoilija Harri Koskinen.

Sumujäähdytys on nopea, tehokas ja miellyttävä tapa jäähdyttää kehoa. Kahden minuutin altistus raikkaan, viileän sumupilven keskellä riittää. Ja mikä parasta, sen voi ottaa suihkussa peseytymisen päätteeksi. Näin kylmähoidosta muodostuu helposti terveellinen tapa, jota on yksinkertaista ylläpitää. Vihdoin kylmähoidon hyödyt ovat kaikkien saatavilla miellyttävällä tavalla.

Terveydestään kiinnostuneet ihmiset ja urheilijat Suomen hiihtomaajoukkuetta myöten ovat jo ottaneet Amandan®- kylmäsumusuihkun omakseen. Nyt on sinun vuorosi.

Kylmäaltistuksen hyödyt elimistölle ja sen aikaansaamat biokemialliset ja fysiologiset muutokset on todistettu tieteellisesti. Lisää tietoa kylmän vaikutuksista löytyy oheisista tutkimuksista.

  • Ascensao, A. et al. 2011. Effects of cold water immersion on the recovery of physical performance and muscle damage following a one-off soccer match. J. Sports Sci.
  • Bailey, D.M. et al. 2007. Influence of cold water immersion on indices of muscle damage following prolonged intermittent shuttle running. J. Sports Sci.
  • Hinkka, H., Väättänen, S., Ala-Peijari, S., Nummi, T. 2016. Effects of cold mist shower on patients with inflammatory arthritis: a crossover controlled clinical trial. Scand J Rheumatol 2016;00:1–4. [PDF]
  • Hirvonen, J. et al. 2002. Plasma catecholamines, serotonin and their metabolites and b-endorphin of winter swimmers during one winter. Intern. J. Circumpolar Health.
  • Huttunen, P. et al. 2004. Winter swimming improves general well-being. Intern. J. Circumpolar Health.
  • Huttunen, P. 2007. Avannossa ei härskiinny. Kirjassa Hyinen Hurmio.
  • Ingram, J. et al. 2009. Effect of cold water immersion methods on post-exercise recovery from simulated team sport exercise. J. Sci Med.
  • Karvinen, S. 2015. Acute and chronic effects of cold treatment on physiological variables and neuromuscular function during a short training period in men. Master’s Thesis. University of Jyväskylä. [PDF]
  • Seale, P., Lazer, M. A. 2009. Brown adipose in humans: Turning up the heat on obesity. Diabetes.
  • Westerlund, T. 2009. Thermal, circulatory and neuromuscular response to whole-body cryotherapy. Thesis. Acta Universitatis. Oulu.
  • Orava, J. 2014. Characterisation of Functional Brown Adipose Tissue in Adult Humans, Thesis. Turku.